Pahuus ja hyvyys

Mitä pahuus ja hyvyys ovat?

Voiko niitä määritellä?

Olen sitä mieltä, ettei kumpikaan niistä ole sellainen käsite, jonka voisi määritellä ja rajata tiettyyn alueeseen jonka ulkopuolelle menevät ajatukset eivät kuulu pahuuteen tai hyvyyteen millään tavalla.

Onko muka oikeasti hyviä tai pahoja ihmisiä olemassa? Jokainen ihminen on sekoitus näitä kahta. Ei itsemurhapommittajakaan voi olla aivan sataprosenttisesti paha, vaikka itse teko onkin äärimmäisen hirveä ja järkyttävä. Toisaalta myöskään joku joka työskentelee vapaaehtoisena auttaen Afrikan lapsia ei ole täysin hyvä ihminen, hänelläkin täytyy olla jotain painolastia, jotain pahaa mitä hän on joskus tehnyt. Kukaan ei ole täydellisesti jotain.

Hyvän ja pahan suhde on vaikea. Ne ovat tavallaan täysin vastakkaisia asioita, mutta toisaalta ne ilmenevät aina toisiinsa sekoittuneina eivätkä ne ikinä ole puhtaasti jotain.Todellisuudessa ne peilaavat aina toisiaan jollakin tavalla.

Mutta entä jos pahaa ei olisi olemassa? Entä jos maailma olisi täynnä pelkästään hyviä ihmisiä jotka aina ajattelevat muita eivätkä koskaan tee mitään mikä loukkaa tai satuttaa muita ihmisiä fyysisesti tai henkisesti. Asian ajattelu on oikeastaan varsin vaikeaa, sillä mielestäni tälläinen tilanne on hyvin käsittämätön ja epätodennäköinen.

Paha ja hyvä eivät kumpikaan ole yhdessä neutraaleita käsitteitä. Kun ne erotetaan toisistaan, niistä tulee paljon suurempia ja enemmän elämään vaikuttavia asioita. Yksittäinen, puhdas paha vaikuttaisi maailmaan tuhoavasti. Aivan täysin puhdas hyvä on puolestaan niin absurdi käsite, aivan kuten puhdas pahakin, että en usko sen ikinä voivan ilmentyä tässä maailmassa.